tiistai 11. syyskuuta 2018

Professional buttonholer with Singer 328K.





Napinläven ompelulaitteen testailua. Näytää sopivan hyvin yhteen minun Singer 328K ompelukoneen kanssa. Sopiva lisäväline erillaiseen ompelun tarpeisiin.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Ompelukonetesti!




Uusi Singer 4411 vastaan vanha Singer 328K.

Singer 4411 Heavy Duty

Eräänä päivänä netissä surfaillessani huomasin todella hyvän tarjouksen ompelukoneesta. Merkkikin on minulle tuttu ja tarjouksessa oleva malli oli Singer 4411 Heavy Duty. Otin lisää selvää ko. koneen ominaisuuksista. Mainokset kertoivat, kuinka hyvin kone ompelee ja varsinkin paksuissa kankaissa se on hyvä. Mainostettiin koneen vahvaa moottoria, sekä koneen tukevuutta. Kone on metallirunkoon kasattu, vaikka sitten kuoret ovatkin muovisia. Kun minä ompelen myös paksuja kankaita, kuten huonekalukankaat useimmiten ovat, kone tuntui olevan hyvin minun käyttööni sopiva. Minä hienon tarjouksen hurmaamana tilasin koneen. 

Singer 4411 testaus


Innokkaana odottelin uutta konettani, että pääsen testaamaan sitä. Puolen viikon odottelun jälkeen posti sitten kiikuttikin koneen minulle kotiin. Hienoa, ei tarvinnut lähteä sitä hakemaan mistään. Kun olin avannut paketin, niin laitoin koneen käyttökuntoon. Katselin ja ihailin uutuuttaan hohtavaa konetta. Etsin sopivia kankaanpaloja testausompelua varten. Koneen mukana näytti olevan juuri sen verran tarvikkeita, kuin mitä minä kai koskaan tarvitsen. Ompelin kankaille suoraa ommelta ja kuvio-ompeleita. Kaikki toimi hyvin ja ompeleet olivat moitteettomat. Kokeilin tehdä napinlävet, kun niitä joutuu aina joskus tekemään. Nekin uudella Singerillä sujuivat hienosti ja lopputulos oli hitusen parempi kuin minun vanhalla Singer 328K koneella. Testasin koneen nopeutta, kun sitä niin mainoksessa ylistettiin, kuinka monta tikkiä minuutissa kone tekee. No kyllä se kai ehkä sen verran teki, mitä mainokset lupasivat. Mutta kun koneeseen laittoi vauhtia, niin sehän tärisi ja tutisi. Ei tuntunutkaan enää niin tukevalle kuin oletin. Jatkoin siis testaamista nyt paksuilla kankailla, ensin yksinkertaisella ja sitten kaksinkertaisella, hyvin kone siitä vielä selvisi. Sitten tuplasti paksumpi kangaskerros tallan alle ja eipä se enää sujunutkaan niin hyvin. Ompeleet muuttuivat huonommaksi sitä mukaa kun kangaskerros tuli paksummaksi. Saumat alkoivat olla kuin juosten kustuja, kiemurtelivat, vaikka miten yritti suoraan kangasta ohjata. Ei auttanut paininjalan säädöt eikä lankojen kireyden säädöt. Sitten kokeilin vielä pehmeää paksua kangasta nelinkerroin käännettynä. Se oli katastrofi ommel, kankaan syöttö toimi todella surkeasti pehmeässä kankaassa. Saumat alapuolelta pitkillä lenkeillä, eikä niitä saanut langan kireydellä tai puristusta säätämällä korjattua.  


Singer 328K   






Vanhan Singer 328K testaus


No laitoin uuden koneen sivuun ja otin kaapista minun vanhan Singer 328K. koneen. Ompelin sillä nuo kaikki em. vaiheet läpi samanlaisina ja yllätykseni oli, että tuo minun vanha työjuhta selvisi noista kaikista moitteettomasti. Ja mikä parasta niin missään vaiheessa ei tarvinnut edes koneen säätöjä muuttaa. Kone teki suoraa kaunista saumaa ilman ongelmia. Eli lopulta minulle ei jäänyt siitä uudesta koneesta muuta hyvää sanottavaa kuin ne hieman paremmat näpinläven ompelut. Siispä ei muuta kuin kone pakettiin ja takaisin myyjälle. Palautin koneen ja peruutin kaupat. Mutta aikaisempi käsitykseni minun vanhasta Singeristä vain vahvistui. Iästään huolimatta se lyö monta nuorempaa laudalta edelleen.  






Testin lopputulos



Lopputulos on siis se, että minun vanha uskollinen työjuhtani Singer 328K. jatkaa eikä sitä vaihdeta nuorempaan näillä näkymin vielä pitkään aikaan. Toivon että sillä olisi vielä pitkä terve elämä edessä. 

Olen tehnyt myös muutaman ompeluun liittyvän videon. Ne löytyvät minun YouTub kanavalta, osoite tässä.
Minun YouTub kanava.










lauantai 10. elokuuta 2013

Valokuvausta filmikameralla

Tässä taannoin eräänä päivänä sain puhelun. Soittaja oli paikallislehden toimittaja joka kertoi tekevänsä juttua valokuvauksesta filmikameralla. Hän kertoi katselleensa kuviani kotisivuillani ja sai sieltä puhelinnumeroni. Aluksi minä hieman epäröin olisiko minulla juurikaan mitään annettavaa kyseessä olevaan lehtijutun tekoon. Hieman aikaa keskusteltuamme kuitenkin päätin että voin ehkä antaa jotain aineistoa lehtiartikkeliin. Sovimme tapaamisen kotiini seuraavaksi päiväksi, jolloin hän saapuisi valokuvaajan kanssa. Yritin mielessäni valmistautua tapaamiseen, muistelemalla omaa valokuvaushistoriaani. Kertailin myös mielestäni tärkeitä asioita liittyen valokuvaukseen, joita voisin tuoda esille haastattelussani.
Seuraavana päivänä lähes minuutin tarkkuudella toimittaja ja valokuvaaja tulivat. Istuimme olohuoneessani, toimittaja muistilehtiönsä kanssa ja valokuvaaja tehden jo omaa työtään, eli valokuvausta lehtijuttua varten. Kerroin lyhyesti omasta valokuvaus historiastani ja nykyisestä harrastuksestani, onhan sillä jo pitkä jatkumo yli kolmekymmentä vuotta elämästäni. Kun jutun aihe oli lähinnä filmikameralla kuvaaminen, esittelin oman Arax keskikoon filmikamerani sekä objektiiveja joita siinä käytän.
 
Lehtijuttu Savon Sanomissa 02.08.2013.
Tässä juttua myös nettiversiona: Savon Sanomat / Nettilehti
Filmille minä kuvaan Arax keskikoon 6x6 filmikameralla ja yhteen filmiin mahtuu kaksitoista ruutua kuvia. Kuvatessa se panee harkitsemaan tarkasti mitä ja miten minä valokuvaan. Kuvaaminen on rauhallista tekemistä, tarkkaa valotuksen mittausta ja arviointia. Valokuvan sommitteluun ja rajauksiin kiinnittää paljon enemmän huomiota kun haluaa joka ruudun olevan käyttökelpoisen, oikein valotetun ja rajatun. Mutta siinä on myös sen viehätys, on pakko rauhoittua, pohtia, harkita ja kaikki pitää tehdä huolellisesti jos haluaa onnistua. On myös mielenkiintoista ja jännittävää odottaa miten on onnistunut kun kuvia ei voi nähdä heti vaan pitää ensin kehittää filmi ja vasta sen jälkeen voi skannata tai vedostaa siitä kuvan.
Kun kerroin että tykkään myös pimiötyöskentelystä niin kuitenkin olen aika harvoin pimiössä kuvia tehnyt enää nykyisin. Syykin siihen on melko selvä, en käytännössä tarvitse niitä kuvia hyllyjäni täyttämään. Sen sijaan kehitän filmit kotona ja skannaan kuvat nettikäyttöön, joka on lähes ainoa missä kuvia nykyisin käytän.

Valokuvausta Arax CM MLU kameralla.
Foto: Akseli Muraja / Savon Sanomat

Pimiötyöskentelystä

Kaipaan kyllä myös pimiössä kuvien tekemistä, ja varmaankin kun kuville löytyy joku kohde tai tarkoitus, mikä edellyttää niiden vedostamista pimiössä, niin sinne myös menen niitä tekemään. Eräs haaveeni on oma valokuvanäyttely joka olisi yksi syy vedostaa kuvia.




Filminkehittäminen ei vaadi välttämättä pimiötä mutta antaa siihen tietenkin hyvät tilat tehdä sitä. Filmi pujotetaan spiraalille joka sitten suljetaan kehitystankkiin. Tämä työvaihe vaatii täydellistä pimeyttä mutta kaiken lopun filminkehityksen osalta voihin tehdä ihan normaali valossa.


Sen sijaan kuvien vedostaminen vaatii pimiövalon niin että valoherkkä valokuvapaperi ei valotu vedostamisen aikana. Asetetaan filmi suurennuskoneen filminpitimeen ja nostetaan tai lasketaan valopäätä sopivalle korkeudelle, riippuen siitä minkä kokoista kuvaa halutaan tehdä. Aluksi tehdään porrastettuja valotuksia koeliuskalle, niin että saadaan selville oikea valotusaika. Nykyisin on yleisessä käytössä monijyrkkyyspapereita niin että valokuvan jyrkkyyttä voidaan säätää suurennuskoneen värisuotimen avulla. Kun oikea valotusaika ja jyrkkyys on tiedossa sekä asetukset valotuskelloon ja suurennuskoneeseen tehty voidaan tehdä lopullinen suuri kuva. Asetetaan valokuvapaperi rajaimeen, säädetään lopullisen kuvan rajat ja tarkennetaan kuva paperille. Tarkentamiseen on olemassa hyvä apuväline, ns. raetarkennin jolla tarkennuksen voi tehdä erittäin tarkasti. Näin kuva saadaan piirtymään mahdollisimman terävänä valotettavan paperin pintaan. Sitten vain valotetaan kuva paperille ja alkaa ehkä vedostuksen jännittävin vaihe.



Laitetaan paperi kehitealtaaseen, liikutellaan sitä ja kohta paperille ilmestyy äsken valotettu kuva. Kehitteen jälkeen kuva siirretään lyhyen keskeytyksen jälkeen kiinnitealtaaseen ja lopuksi huuhteluun. 

Perusteellisen huuhtelun jälkeen valokuva joko ilmakuivataan tai käytetään kuivauslaitetta. Viimeiseksi kuivattu valokuva vielä leikataan reunoistaan sopivaksi ja niin on valmis valokuva käytettäväksi albumiin tai mihin sen sitten haluaakin. Tämän jälkeen loppukäsittely riippuu tietenkin kuvan käyttötarkoituksesta.
Filmille valokuvaamisessa on monta asiaa jotka eivät ole ihan samaa kuin digikuvaamisessa. Filmin kehittäminen ja valokuvan vedostus sekä valokuvan jälkikäsittely ovat hyvin mielenkiintoista tekemistä ja siinä sen viehätys varmaankin pitkälle on.




sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Moniammatillisuus kuntoutuksessa

Moniammatillinen toimintatapa

Hoidon ja kuntoutuksen suunnittelu sekä toteutus on moniammatillista ryhmätyötä jota toteutetaan kaiken ikäisissä potilasryhmissä aina tarpeen mukaan. Moniammatillista työotetta pidetään yhtenä kuntoutusta luonnehtivana piirteenä. Tarkemmin katsoen kaikki kuntoutusjärjestelmät eivät aseta palvelujen moniammatillisuutta läheskään yhtä tärkeään asemaan, kuin mitä se on jossain, kuten, työeläkekuntoutus, työ- ja elinkeinohallinto jne. vaan sitä pidetään vanhanaikaisena ja tuloksettoman työtapana. Kelan kuntoutuksessa moniammatillisuus on elimellinen osa hyvää kuntoutuskäytäntöä useimmilla palvelulinjoilla ja palvelumuodossa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa moniammatillisuutta toteutetaan vallitsevien ammattikäytäntöjen sallimissa rajoissa.
Kun työllistymisestä on tullut uudelleen kaikkein tärkein kuntoutuksen vaikuttavuuden kriteeri, kuntoutuksen periteisemmätkin osat ja menettelytavat ovat joutuneet kritiikin kohteiksi, myös tuo moniammatillisuus, jolla on totuttu tarkoittamaan ns. kuntoutustiimiä, lääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän muodostamaa työryhmää, jota sitten tarpeen mukaan on täydennetty, esim. erityisterapeutti tai ohjaaja jne.
Kuntoutustarpeen pohjalta tehdään kuntoutussuunnitelma ja sen toteuttaminen sisällöllisesti ja hallinnollisesti edellyttää tiettyjen ammatillisten taitojen hallintaa. Osa kuntoutuksen ammateista on lakisääteisesti määriteltyjä, osalla on nimikesuoja ja osa on vapaa ammatillisista koulutusta koskevista vaatimuksista.


Moniammatillinen työote

Moniammatillinen työote edellyttää harjaantumista yhteistyöhön. Vahva ammatillinen osaaminen ei yksistään kanna pitkälle. Moniammatillisuus edellyttää tiimityötaitoja ja kykyä mukautua ryhmän toimintatapoihin, vieläpä jokaisen asiakkaan yksilöllisistä lähtökohdista käsin. Yhteen pelaavan tiimin tulos on suurempi kuin kunkin työntekijän työpanokset yhteenlaskettuna. Hyviä tiimejä syntyy vain pitkän yhteistyön seurauksena.
Tiimin tulee ennen kaikkea osata hyödyntää kuntoutujan omia voimavaroja ja valmiuksia kuntoutuksen onnistumisessa. Onhan kuntoutuja oman itsensä, elämäntilanteensa, tapojensa ja kokemuspiirinsä paras tuntija. Ainoa keino saada kuntoutujan omat resurssit osaksi kuntoutusprosessia, on luoda häneen luottamuksellinen suhde ja oppia kuuntelemaan häntä. Kysymysten asettelu on tärkeää ja pitää selvittää mitkä asiat ovat aikaisemmin auttaneet häntä ja mistä voisi olla apua juuri nyt.


Kuntoutuksen jälkeen

Kaikki kuntoutusjärjestelmät tuntuvat edustajiensa kautta hyväksyvän kuntoutuksen moniammatillisuuden, vaikka työhön kuntoutuksesta vastaavat tahot esittävätkin usein kritiikkiä juuri kuntoutustiimejä ja kuntoutuksen moniammatillisuutta kohtaan. Heille riittää mahdollisimman nopea ja kestävä työllistyminen ja kuntoutuslähetteiden sekä toimeksiantojen katsotaan sillä puolella olevan niin selkeitä ja taustoiltaan niin hyvin selvitettyjä, että moniammatillisuus on pitkälle vietynä ajanhukkaa, mikä on tunnetusti on kuntoutumisen suuri uhkatekijä ja näin ollen työhön valmentaja riittää.


Yleistä

Moniammatillisuudella tarkoitetaan yleensä bio-psyko-sosiaalisen mallin soveltamista, ja silloin tukena on lääketieteen koko paino, siltä osin ainakin kuin lääketiede hyväksyy psykososiaalisen lisän omaan biologiseen perustaansa.
Käytännössä moniammatillisuus voi tarkoittaa kahta asiaa:
  • Lääkärin, psykologin, sosiaalityöntekijän ja tarvittaessa joidenkin muiden ammattilaisten muodostamaa kuntoutustiimiä.
  • Lääketieteen, psykologia ja sosiaalitieteen kuntoutuksen kannalta keskeisten osaamisalueiden hyödyntämistä kuntoutuksen toteuttamisessa.
Periaatteessa edellisen vaihtoehdon toteuttaminen edellyttää tietyn koulutuksen saaneiden ammattihenkilöiden osallistumista ja työskentelyä kuntoutuksessa. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa ei sitouduta ammattihenkilöihin vaan tiedonaloihin. Nämä kaksi mahdollisuutta usein tarkoittavat samaa, mutta jos olisi olemassa erityinen Kuntoutustiede ja laaja-alainen kuntoutusammattilaisten koulutus, niin moniammatillisuuden vaatimus voitaisiin sisällyttää opetukseen. Tuskin sitä kuitenkaan edellisen vaihtoehdon tarkoittamat ammattiryhmät hyväksyisivät. 



lauantai 12. tammikuuta 2013

Arvomaailma ja hoiva

Media

Median arvomaailma on jatkuvassa muutoksessa. Aikana jolloin mediavälineitä oli vähemmän, myös median vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään ei ollut niin suuri kuin nykyisin on. Aikana ennen median vallankumousta arvot olivat hyvin perhekeskeisiä ja siltä ajalta lienee edelleen käytössä sanonta ”koti uskonto ja isänmaa”. Ihmisten jokapäiväinen elämä oli niukempaa ja työn arvostus korostui, koska sen kautta koko elämän laatu ja elintaso saatiin hankittua.
Elintason nousun myötä on myös median näkyvyys ihmisten jokapäiväisessä elämässä lisääntynyt. Televisio, elokuvat, radio, viihdeteollisuus, lehdet, internet, tietotekniikka jne. ovat mullistaneet ihmisten saaman mediainformaation määrän. Tämä on luonut markkinataloudelle hyvät kanavat luoda ihmisille uusia ihanteita sekä käyttäytymismalleja. Nuoruus ja kauneus ihanteet ovat näkyvästi esillä, niin viihdeteollisuudessa kuin myös muussa median informaatio tulvassa. Kun entisinä aikoina korostui arvoissa rehellisyys niin tämän päivän arvoissa sitä ei enää korosteta samalla tavalla. Tilalle on tullut menestymisen tärkeys ja hyvä asema työelämässä. Taloudellinen vauraus on nykyisin ihanne johon pyritään entistä itsekkäämmin keinoin ja usein myös epärehellisillä tai arveluttavilla sekä röyhkeilläkin tavoilla. Nykyisin pinnalliset arvot ovat korostuneet ja vallanneet jatkuvasti enemmän tilaa ihmisten arkielämässä. Arvoon on noussut miten hyvin asut, minkälaisella autolla ajat ja kuinka paljon omistat maallista omaisuutta jne. Niukempien aikojen taloudellisten aikojen arvomaailma korosti yhteisöllisyyttä, työtä ja perheen asemaa. Entiseen aikaan myös valtion kirkot olivat vahvassa asemassa ja vaikuttivat enemmän ihmisten elämään kuin nykyisin. Tänä päivänä ei ole enää häpeä olla kuulumatta kirkkoon, eikä ole häpeä jos edustat jotain muuta uskontoa, aatetta tai elämänkatsomusta. Niinpä ihmisten henkiseen ja hengelliseen elämään on tullut monia muita tekijöitä kuin kirkko tai ylipäänsä uskonto.


Kuntoutujan asema

Kuntoutujan näkökulmasta nykyisin on varmaankin enemmän valinnan vapautta. Parantunut taloudellinen tilanne sekä parantunut sosiaalinen turva on myös luonut enemmän mahdollisuuksia, verrattuna entisiin aikoihin. Toisaalta taas varsinkin -90 luvun talouslaman myötä ajettiin alas paljon sosiaalista turvaa ja karsittiin toimintoja, joita ei ole vielä tänäkään päivänä saatu lamaa edeltävälle tasolle, vaikka suomi on vauraampi kuin koskaan historiansa aikana. Tässä korostuu juuri aiemmin mainittu itsekkyys joka näkyy myös siinä että rikkaat rikastuu entisestään ja köyhemmän kansanosan elintaso nousee vain vähän, pysyy paikallaan ja monilla jopa laskee.

Mutta ei niin pahaa että ei jotain hyvääkin. Nykyisin korostetaan hoidossa enemmän kuntoutusta ja yksilöllisyyttä. Siinä missä joskus menneinä vuosikymmeninä saatettiin laittaa ihminen vain sairaseläkkeelle, on nykyisin kuntoutus moniammatillista ja tarkkaan suunniteltua tavoitteellista toimintaa. Myös asiakkaan asemaan ja oikeuksia korostetaan tänä päivänä enemmän kuin ennen. Hoito ja kuntoutus on enemmän asiakaslähtöistä kuin aiemmin. Taloudellinen tehokkuus on kuitenkin se mikä näkyy selvästi kaikessa toiminnassa. Kaikesta tehdään tarkkoja laskelmia että mikä kannattaa ja mikä taas on vähemmän tärkeää toimintaa. Myös koko yhteiskunta on ottanut tehokkuusajattelun käyttöön, joka on johtanut palvelujen yksityistämiseen. Hoiva-alalla se näkyy henkilökunnan karsimisena minimiin. Tehdään enemmän työtä pienemmällä työntekijä määrällä, joka näkyy jatkuvana kiireenä hoitohenkilökunnan työssä. Enää ei ole aikaa samalla tavalla kohdata asias tai potilas kuin ehkä aiemmin. 


 

lauantai 15. syyskuuta 2012

Ferdinand von Fright

Ferdinand von Fright

Hänet tunnetaan parhaiten taitavista ja jopa tieteellisen tarkoista lintu- ja eläinkuvistaan. Kuvia käytettiin paljon niin kouluopetuksessa kuin myös ihan yliopistotasolla. Samoin myös Wrightin luonto ja maisemakuvat olivat usein valokuvamaisen tarkkoja. Hän maalasi ja piirsi runsaasti myös muotokuvia.  

Ferdinand von Fright syntyi vuonna 1822 Kuopion Haminalahdessa. Suku oli Skotlantilaista aatelissukua ja Haminalahden kartanon omistajiksi suku oli tullut avioliiton kautta. Ferdinand oli lapsista nuorin ja hänen kaksi vanhempaa veljeään tekivät myös elämäntyönsä graafikkoina ja taidemaalareina. Toisin kuin kaksi veljeään, Ferdinand teki varsinaisen elämäntyönsä Kuopion Haminalahdessa. Perheen isä palveli kapteenina Savon rykmentissä 1788 – 1790 ja osallistui suomen sotaan, missä hän haavoittui vaikeasti ja pääsi eläkkeelle majurin arvoisena. Perheeseen syntyi kaikkiaan 15 lasta, mutta 6 lapsista kuoli hyvin nuorena eikä ehtineet elää aikuiseksi saakka. Ferdinand oli lapsista nuorin.  

Perheen isä oli vaikeista sotavammoistaan huolimatta innokas metsästäjä ja kalastaja. Jo aivan pienenä Ferdinand piirsi ja maalasi usein isänsä ampumia eläimiä. Vanhemmat veljet Mangus ja Wilhelm opettivat hänelle paljon piirtämistä ja maalaamista. Hänen kerrotaan olleen jo silloin poikkeuksellisen lahjakas. Kartanossa oli palvelusväkeä ja myös oma kotiopettaja, joka antoi lapsille kaiken tarpeellisen perusopetuksen, eikä lapset käyneet koulua.


Hänen ollessaan 15 vuotias hänen veljensä Mangus ja Wilhelm matkusti Ruotsiin ja tuolle matkalle myös Ferdinand pääsi mukaan. Hänen veljensä tekivät siellä piirustus ja maalaustöitä useisiin tieteellisiin julkaisuihin. Ferdinand sai nuoresta iästään huolimatta myös osallistua näiden julkaisujen kuvituksiin. Ferdinand opiskeli 1842 myös Tukholman taideakatemiassa. Siellä myös hänen veljensä opettivat hänelle edelleen esimerkiksi kuparipiirrosten tekemistä ja miniatyyrien tekoa. 

Parin vuoden kuluttua hän palasi jälleen Kuopion Haminalahteen ja jatkoi piirtämistä ja maalaamista siellä. Hän maalasi tilauksesta kuvia esimerkiksi Taideyhdistykselle. Hän teki tämän jälkeenkin lyhyempiä työ ja opintomatkoja mm. Ruotsiin, Dresdeniin ja suomen Turkuun.
Maalaus: Haminalahden puutarha

Taulut ”Haminalahden puutarha” ja ”Näköala Puijolta” ja monet muuta taulut saivat myönteistä julkisuutta. Ferdinandin maine ja arvostus kohosi nopeasti niin suuren yleisön kuin taidepiirienkin keskuudessa.  Vuonna 1863 hän rakennutti Haminalahden kartanon maille oman talon jolle hän antoi nimen Lugnet. Siellä hän maalasi, harrasti musiikkia ja opiskeli kieliä. Hän myös teki jonkun verran käännöstöitä. Hän mm. käänsi ranskalaisen romaanin ruotsin kielelle.

Tunnetuin Ferdinand von Wrightin maalauksista on, ”Taistelevat metsot” Se on tiettävästi suomen eniten kopioitu taulu, sekä seinätauluksi että myös esimerkiksi seinäryijyihin jne.
Taistelevat metsot
Ensimmäiset 10 vuotta olivat hänelle hyvää aikaa Lugnetissa. Vanhempana hän kuitenkin alkoi sairastella ja oli lopulta pitkiä aikoja vuoteenomana. Hän kuitenkin jatkoi maalaamista vuoteessa maaten. Arvid Liljelund maalasi 1897 hänestä muotokuvan työnsä ääressä.
Arvid Liljelundin maalaama muotokuva 

Elämänsä aikana hän maalasi runsaasti erilaisia lintuja sekä muita eläimiä. Kuville on tyypillistä niiden valokuvamainen tarkkuus ja väritys. Sama toistuu myös hänen muissa kuvissaan. Hän piti kaikesta tekemistään töistä tarkkaa päiväkirjaa, jotka on säilyneet myös jälkipolville. Ferdinand oli myös tuottelias muotokuvamaalari. 
Hän maalasti kuvan omasta isoäidistään ja sitä pidetään hänen yhtenä parhaimmista muotokuvista.   

Isoäidin kuva


Hän kuoli Haminalahden Lugnetissa 1906 ja hänet on haudattu sukuhautaan Kuopion suurelle hautausmaalle.